Kasvainlausunnon salat – osa 2 Kasvainsolut

Kasvaimen alkuperästä ja pahanlaatuisuudesta kertoo jo varsin paljon kasvaimen kasvutapa ja rakenne, joita käsiteltiin aiemmassa kirjotuksessa. Soluilla on niiden alkuperän mukaan omat tyypilliset piirteensä. Kasvaindiagnostiikassa on olennaista solutyyppien karkea luokittelu kolmeen luokkaan: epiteliaaliseen tai mesenkymaaliseen solukkoon, tai pyörösoluihin. Kasvaimen pahanlaatuisuuden astetta arvioidaan solumorfologian eli solujen piirteiden avulla.

Alla on listattuna kasvainsolujen piirteitä, joiden perusteella patologi arvioi onko kyseessä pahanlaatuinen kasvain.

1. Koko, muoto ja solurajat Epiteliaaliset solut ovat tyypillisesti suuria ja kulmikkaita ja solurajat ovat erotettavissa, kun taas mesenkymaaliset solut ovat pieniä ja sukkulaisia huonosti erottuvin solurajoin. Pyörösolujen koko taas voi vaihdella pienestä lymfosyytistä suureen makrofagiin, mutta solurajat erottuvat lähes aina hyvin. Pahanlaatuisuuden lisääntyessä solujen keskinäinen koko alkaa vaihdella ja sekaan voi ilmaantua jopa jättikokoisia soluja.
2. Sytoplasman määrä, värjäytyminen ja rakenne Solujen sytoplasman eli soluliman määrä riippuu paljon kasvaintyypistä. Esimerkiksi lymfoomasoluilla on yleensä niukka sytoplasma, kun taas mastsoluilla runsas. Usein sytoplasma arvioidaan suhteessa tumaan, jolloin käytetään termiä nuclear-cytoplasmic ratio eli N:C ratio. Kasvainsolujen pahanlaatuisuuden kasvaessa niiden tumakoko tyypillisesti kasvaa ja sytoplasman määrä vähenee, eli N:C-suhdeluku suurenee. Lisäksi patologi arvioi sytoplasman värjäytymistä (eosinofiilinen, basofiilinen, haalea, tumma) ja rakennetta (tasainen, vakuolaarinen, granulaarinen).
3. Tuman koko, muoto ja sijainti Pahanlaatuisuuden lisääntyessä yleensä solujen tumakoko kasvaa, ja tumakokoon tulee vaihtelua solujen välillä. Myös tumien muoto ja sijainti saattaa muuttua. Hyvin pahanlaatuisissa soluissa voidaan nähdä karyomegaliaa eli hyvin suuria, jättimäisiä tumia.
4. Kromatiinin jakautuminen Pahanlaatuisissa soluissa tuman kromatiini voi olla epänormaalia, esimerkiksi karkeaa, klimppiytynyttä tai vesikulaarista. Se usein liittyy DNA:n ja kromosomien aktiiviseen kopiointiin. Tuma voi olla myös hyperkromaattinen eli hyvin tummaksi värjäytyvä.
5. Nukleolusten määrä ja muoto Nukleolus eli tumajyvänen liittyy ribosomien tuotantoon. Hyvänlaatuisissa soluissa nukleolusta ei yleensä erotu tai se on hyvin pieni. Pahanlaatuisuuden kasvaessa nukleolukset erottuvat paremmin, muuttuvat suuremmiksi ja usein yhdessä tumassa voi nähdä useita nukleoluksia.
6. Mitoosit Mitoosien määrä kertoo suoraan, miten aktiivisesti solukko lisääntyy. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös hyvänlaatuinen kasvain voi lisääntyä aktiivisesti. Tämä on tyypillistä esimerkiksi ihon basaalisolukasvaimille. Mitoosien lukumäärä lasketaan per näkökenttä suurella suurennoksella (x40 objektiivilla), jolloin käytetään termiä HPF eli High Power Field. Mitoosien määrä vaihtelee näkökenttien välillä, joten yleensä patologi ilmoittaa keskimääräisen vaihteluvälin, esimerkiksi 0-2/HPF. Useiden kasvainten yhteydessä käytetään nykyään niin sanottua mitoottista lukua (mitotic count; MC). Mitoottiseen lukuun lasketaan mitoosien määrä 10 HPF:n alueelta. Korkea mitoottinen luku on tyypillistä niin sanotun high grade-luokan kasvaimille. Lukumäärän lisäksi patologi arvio myös mitoosien ulkonäköä, ja epänormaalien mitoosien esiintyminen mainitaan patologisina mitooseina, mikä viittaa aina pahanlaatuisuuteen.
7. Tuma- ja solukoon vaihtelu, pleomorfismi Pahanlaatuisuuden kasvaessa solujen ulkonäkö ei enää ole yhtenäinen vaan solukkoon ilmaantuu vaihtelua. Tämä kuvataan anisosytoosina (solukoon vaihtelu), anisokaryoosina (tumakoon vaihtelu) ja pleomorfismina (solun ja tuman muodon vaihtelu). Myös monitumaiset solut mainitaan, jos niitä esiintyy. Hyvin huonosti erilaistuneista soluista voidaan käyttää termiä anaplastinen.
8. Pahanlaatuisuuden muut merkit Selviä pahanlaatuisuuden merkkejä on kasvainsolujen leviäminen verisuoniin tai imusuoniin. Jos kasvainsoluja nähdään suonirakenteiden sisällä, on etäpesäkkeiden riski huomattavasti suurempi. Myös kasvainsolujen tunkeutuminen kapselin läpi on merkki pahanlaatuisuudesta. Nekroosin ja verenvuodon esiintyminen viittaa verenkierron häiriintymiseen ja usein liittyy pahanlaatuisuuteen, varsinkin jos alueet ovat laajoja
9. Muut lisäpiirteet: ulseraatio, tulehdus, mineralisaatio… Lausunnon lopussa mainitaan vielä mahdolliset lisäpiirteet. Kasvaimiin liittyy laadusta riippumatta usein krooninen tulehdusreaktio, jota tyypillisesti nähdään kasvaimen reunoilla ja tukikudoksessa.

Kasvainlausuntoja käsittelevän blogisarjamme viimeisessä, kolmannessa osassa tarkastellaan kasvainten gradeerausta.