Pattitilanne suussa?

Suun erilaiset uudismuodostumat voivat olla sekä kliinikolle että patologille haasteellisia. Koska suun kasvaimista monet ovat pahanlaatuisia, on hoidon kannalta olennaista saada oikea diagnoosi varhaisessa vaiheessa. Jotta patologi voi luotettavasti arvioida muutoksen laatua, on edustava näytteenotto avainasemassa.

Kattava näyte
Suun muutosten patologisen tutkimuksen kannalta parasta on jos lähetettävä näyte ulottuu tarpeeksi syvälle ja on kooltaan tarpeeksi iso. Miksi näin?

  1. Syvyys Usein suun uudismuodostumat kasvavat syvältä kudoksesta ja niitä peittää normaali ienkudos, jolloin pinnallinen näyte ei anna oikeaa diagnoosia. Lisäksi tiettyjen muutosten erottaminen toisistaan perustuu kasvutavan arviointiin ja invasiivisuuden toteamiseen, mikä voidaan todeta vain syvälle ulottuvasta näytteestä. Erityisesti jos röntgenkuvissa nähdään uudismuodostuman kohdalla luumuutoksia, näytteen olisi hyvä ulottua luuhun asti. Kun näyte ulottuu riittävän syvälle, todellinen muutos saadaan luotettavammin arvioitua.
  2. Koko Suun muutoksista ihanteellisinta olisi ottaa kerralla yksi isompi pala, kuin monta pientä. Pienet palat eivät yleensä ulotu riittävän syvälle ja ne vaurioituvat herkemmin näytteenoton yhteydessä. Suositeltavin tekniikka on ottaa näyte viiltobiopsiana (incisional biopsy). Niin sanotut stanssibiopsiat eivät useinkaan anna yhtä edustavia ja riittävän syviä näytteitä suun massoista. Näyte kannattaa lähes aina ottaa muutoksen keskeltä. Voimakkaasti ulseroituneiden muutosten kohdalla voi harkita myös reuna-aluetta. Pienet ja varrelliset massat voi poistaa sellaisenaan näytteeksi (excisional biopsy).

Esitiedot
Toinen hyödyllinen tekijä kattavan tutkimuksen kannalta on olennaiset esitiedot. Vaikka patologi tekeekin diagnoosin mikroskoopissa näkyvän kudoksen perusteella, voivat esitiedoissa mainitut seikat vaikuttaa siihen millaisia suosituksia jatkotoimenpiteistä näytteen perusteella voi antaa. Tässä listattuna muutamia asioita, jotka auttavat patologia antamaan muutokselle mahdollisimman tarkan diagnoosin.

  1. Koko muutos vai koepala Onko koko muutos poistettu kerralla vai lähetetäänkö muutoksesta koepala? Jos kyseessä on koepala, minkä kokoinen alkuperäinen muutos on? Mistä kohdasta muutosta koepala on otettu?
  2. Sijainti Missä kohtaa suuonteloa muutos sijaitsee? Ylä- vai alaleuassa, rostraalisesti vai kaudaalisesti? Ikenessä vai suun limakalvolla? Lähellä hampaita, kitalaessa, kielen alla? Monilla suun kasvaimilla on taipumus esiintyä tietyssä paikassa, joten sijainnin määrittäminen voi auttaa patologia diagnoosin asettamisessa.
  3. Muutoksen kuvailu Onko muutos kova, pehmeä vai hauras? Onko sen pinta ehjä vai haavautunut? Minkä värinen muutos on (ikenen värinen, punertava, pigmentoitunut)? Onko muutos hyvin rajautunut?
  4. Kuvantamislöydökset Liittyykö uudismuodostumaan röntgenmuutoksia luussa?
  5. Oireet Onko eläimellä uudismuodostumaan liittyviä oireita (aristelu, syömisvaikeudet, suun verenvuoto tms.)? Missä kunnossa eläimen suu muutoin on (hammaskivi, parodontiitti)? Jos tiedossa, onko muutos kasvanut nopeasti?

Yleisimpiä suun patteja
Suun alueen pateista suuri osa on kasvaimia, mutta myös muita muutoksia esiintyy yleisesti. Tässä listattuna muutamia yleisimpiä koirilla ja kissoilla esiintyviä muutoksia.

  • Melanooma Koirilla melanooma on yleisin suukasvain ja käyttäytyy yleensä aggressiivisemmin kuin ihon melanoomat. Se kasvaa nopeasti ja leviävää nopeasti paikallisiin imusolmukkeisiin. Vaikka yleisin mielikuva melanoomasta voi olla musta pigmentoitunut kasvainmassa, vaihtelee pigmentin määrä suuresti ja osa kasvaimista voi olla kokonaan amelanoottisia, eli ilman tummaa pigmenttiä. Pigmentin määrä ei korreloi kasvaimen aggressiivisuuden kanssa.
  • Levyepiteelikarsinooma Kissoilla levyepiteelikarsinooma on suun kasvaimista yleisin ja tyypillisimmin se esiintyy kielen alapinnalla lähellä tyveä, tai ikenissä. Kissojen suun levyepiteelikarsinoomat leviävät paikallisesti ja harvemmin lähettävät etäpesäkkeitä, mutta silti ennuste on kasvaimen kirurgisesta poistosta huolimatta varsin huono. Koirilla levyepiteelikarsinooma on toiseksi yleisin suukasvain, tonsillat ja ikenet ovat sen yleisiä esiintymispaikkoja. Tonsillassa levyepiteelikarsinooma on tyypillisesti unilateraalinen ja metastoi herkemmin kuin suun muilta alueilta. Ikenissä levyepiteelikarsinooma esiintyy etenkin koirien kulma- ja poskihampaiden yhteydessä, mutta on mahdollinen missä tahansa suun alueella. Vaikka ikenien levyepiteelikarsinoomat eivät metastoi niin herkästi kuin tonsilloista, ne kuitenkin kasvavat paikallisesti syvälle luuhun ja yläleuassa voivat tunkeutua sinuksiin ja muihin pään rakenteisiin.
  • Fibrosarkooma Kasvain esiintyy etenkin yläleuan ikenissä rostraalialueella, mutta on mahdollinen myös muualla suun alueella. Fibrosarkoomat ovat kiinteitä, yleensä yksittäisiä muutoksia, jotka histologisesti koostuvat sukkulaisesta solukosta. Osalla fibrosarkoomista on histologisesti hyvin selvät pahanlaatuisuuden piirteet, kuten paljon mitooseja ja monitumaisia kasvainsoluja. Varsin suuri osa fibrosarkoomista kuitenkin näyttää mikroskoopissa kilteiltä, mutta siitä huolimatta käyttäytyy aggressiivisesti, infiltroituen ympäröivään luuhun sekä levittyen imusolmukkeiden kautta muualle elimistöön. Fibrosarkoomien kohdalla syvä näyte ja hyvä kliininen kartoitus kasvaimen ulottumisesta luuhun ovat erityisen tärkeitä.
  • Perifeerinen odontogeeninen fibrooma Lyhenteellä POF tai myös nimellä ‘fibromatous epulis of periodontal ligament origin’ kulkeva perifeerinen odontogeeninen fibrooma on hyvänlaatuinen kasvainmuutos, jota esiintyy etenkin koirilla, kissoilla harvemmin. POF-muutokset ovat tyypillisesti kiinteitä, hampaiden välissä tai lähellä hampaita kovassa kitalaessa esiintyviä ulospullistuvia massoja. POF voi aiheuttaa mekaanista painetta hampaaseen, mutta käyttäytyy hyvänlaatuisesti, eikä leviä luuhun. Yleisimpiä ne ovat etenkin aikuisilla lyhytkuonoisilla koirilla.
  • Ienhyperplasia Ikenien hyperplasiaa esiintyy lähinnä koirilla ja se voi olla paikallista tai levittyä koko suun alueelle. Hyperplastinen kudos voi peittää hampaiden kruunuosaa alleen ja paikallinen muutos on silmämääräisesti vaikeaa erottaa kasvaimesta. Bokseri-rotuisilla koirilla esiintyy familiaalista diffuusia fibroottista ienhyperplasiaa.

Solumolaisten osaaminen perustuu kansainvälisen eläinpatologian erikoistumistutkinnon lisäksi jatkokoulutuksiin suun alueen patologiassa. Tutkimme mielellämme suun alueen muutoksia!

Kasvainlausunnon salat – osa 3 Gradeeraus

Kasvainlausuntoja käsittelevien blogitekstiemme ensimmäisessä osassa pureuduttiin kasvaimen kasvutavan arviointiin ja toisessa osassa tarkasteltiin kasvainsolujen piirteitä. Tässä kolmannessa osassa käydään pähkinänkuoressa läpi kasvainten gradeeraus.

Kaikki pahanlaatuiset kasvaimet eivät käyttäydy samalla tavalla ja osalla pahanlaatuisista kasvaimista voi olla varsin hyväkin ennuste. Tämän vuoksi pahanlaatuisuuden astetta arvioidaan niin sanotulla gradeerauksella. Gradeerausta käytetään nykyisin useille kasvaintyypeille ja kriteerit vaihtelevat kasvaintyyppien mukaan. Kustakin arvioidusta piirteestä annetaan pisteitä, ja yhteenlasketut pisteet määrävät kasvaimen luokan eli graden. Yleensä luokitus tehdään välillä 1-3, joista luokka 3 edustaa korkeinta pahanlaatuisuuden astetta ja on ennusteeltaan huonoin.

Gradeeraus tehdään eri kriteereillä kasvaimesta riippuen. Useimmissa kasvaintyypeissä arvioidaan solujen erilaistumista, koska erilaistumisaste vähenee kasvaimen pahanlaatuisuuden kasvaessa. Lisäksi arvioidaan solujen lisääntymisaktiivisuutta, joka useimmiten ilmaistaan niin sanotulla mitoottisella luvulla (mitotic count, eli mitoosien määrä 10 näkökentässä korkealla suurennoksella). Mitoottinen luku korreloi useimmissa tapauksissa suoraan pahanlaatuisuuden kanssa. Muita käytettyjä kriteereitä ovat esimerkiksi nekroosin esiintyminen ja laajuus sekä tumamorfologia (nuclear atypia).

Gradeerauksen avulla voidaan potilaalle usein antaa tarkempi ennuste. Valitettavasti monissa eläinten kasvainsairauksissa ennustetilastot perustuvat vain muutamaan tutkimukseen ja suppeaan aineistoon. Useiden kasvainten suhteen saadaan toivottavasti tulevaisuudessa lisää tutkimusdataa gradeerauksen korrelaatiosta kasvaimen kliiniseen käytökseen.

Tässä muutamia esimerkkejä kasvaimista, joissa gradeerausta käytetään:

  1. Mastsolukasvaimet: Koirien ihon mastsolukasvaimille on tällä hetkellä käytössä kaksi erilaista luokittelujärjestelmää. Näistä vanhempi on Patnaik-luokittelu, jossa mastsolukasvaimet jaetaan kolmeen luokkaan. Uudemmassa, Kiupel-luokittelussa kasvaimet jaetaan kahteen luokkaan, low-grade ja high-grade kasvaimiksi. Molempia luokitteluita käytetään yhä rinnakkain, mutta Kiupel-luokittelu on yhtenäisempi patologien välillä (inter-observer consistency). Lisäksi on hyvä huomioida, että luokittelu koskee vain kutaanisia eli ihossa esiintyviä mastsolukasvaimia eikä päde ihonalaiskudoksen kasvaimiin
  2. Pehmytkudossarkoomat: Koirilla ihon ja ihonalaiskudoksen pehmytkudosten sukkulasoluisia kasvaimia ei enää erotella solualkuperän mukaan, vaan niitä käsitellään yhtenä kasvainryhmänä. Kasvaimia kutsutaan yleisesti pehmytkudossarkoomiksi (soft tissue sarcoma, STS), ja niihin luetaan muun muassa hermotuppikasvaimet, fibrosarkoomat ja liposarkoomat. Histologisessa tutkimuksessa kasvaimet luokitellaan kolmeen eri pahanlaatuisuudeen luokkaan, jonka perusteella voidaan antaa tarkempaa ennustetta erityisesti paikalliselle uusiutumiselle.
  3. Maitorauhaskasvaimet: Maitorauhaskasvaimista esiintyy runsaasti erilaisia histologisia tyyppejä, joista osan tiedetään olevan pahanlaatuisempia kuin toisten. Saman histologisen tyypin sisällä voi myös esiintyä vaihtelua eikä kasvaimen ennuste korreloi täysin kasvaimen histologisen tyypin mukaan. Tämän vuoksi myös pahanlaatuisille maitorauhaskasvaimille on nykyään käytössä gradeeraus kolmeen luokkaan. Yhdessä histologinen tyyppi sekä gradeeraus voivat antaa tarkempaa tietoa ennusteesta.
  4. Uroteliaaliset karsinoomat: Uroteliaalinen karsinooma on yksi aggressiivisimmista kasvaimista eläimillä ja usein diagnosointivaiheessa kasvain on jo ehtinyt levitä. Kasvainten histologisella gradeerauksella pyritään erottamaan low-grade eli alkuvaiheen kasvaimet, jotka eivät ole vielä ehtineen levitä. Valitettavasti noin 90-95% kasvaimista luokitellaan kuitenkin high-grade kasvaimiksi, joissa nähdään jo invaasiota syvemmälle rakon seinämään ja mahdollisesti suonien sisälle.

Mikäli jokin kasvaimiin tai lausuntoihin liittyvä asia jäi askarruttamaan, ota meihin yhteyttä, Solumon eläinpatologit vastaavat mielellään!

Saako koirapotilaasi vaihdevuosilääkitystä?

Karvattomuus eli alopesia on varsin yleinen iho-ongelma koirilla. Monenlaiset syyt aiheuttavat alopesiaa ja syyn selvittäminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Koiran omistajan vaihdevuosilääkitys on yksi mielessä pidettävä taustatekijä.

Ihmisillä estrogeeniä käytetään vaihdevuosien hormonikorvaushoitona. Tablettien lisäksi estrogeenihoitoa annetaan ihon kautta laastarina tai iholle levitettävänä geelinä. Ihon kautta annostelussa on monia hyötyjä tablettilääkitykseen verrattuna, muun muassa tasaisempi hormonipitoisuus.

Omistajalle tarkoitettu lääke voi kuitenkin siirtyä lemmikkiin: koiraa silitettäessä tai koiran nukkuessa omistajan vieressä estrogeenilääke imeytyykin koiran iholle. Tyypillisin tahattomasti vaihdevuosilääkitystä saava koira onkin pienikokoinen, usein sylissä pidettävä koira. Karvaton alue muodostuu koiran ja omistajan ihokontaktin kohdalle, useimmiten kylkiin, selkään tai päälaelle. Koirien veren estradiolipitoisuuteen ihon kautta saatu vahinkolääkitys ei vaikuta. Estrogeenilääkityksestä johtuva karvattomuus on palautuvaa, eli lääkealtistuksen loppumisen jälkeen karvat kasvavat hiljalleen takaisin.

Estrogeeniperäisestä alopesiasta kärsivän koiran ihon biopsianäytteissä voidaan nähdä muutoksia karvatupissa, mutta löydökset eivät aina ole yksiselitteisiä. Alopesiaongelmissa biopsioita kannattaakin ottaa useampia, jolloin muutosta hyvin edustavan kohdan osuminen näytteisiin on todennäköisempää. Yleistyneiden ihosairauksien kohdalla Solumossa tutkimme perusbiopsiahinnalla 1-5 kudospalaa: ota siis näytteitä sekä muuttuneelta alueelta että muutoksen reunalta. Kannattaa myös ottaa näytteeksi eri ikäisiä muutoksia; juuri ilmaantuneita sekä jo parantumassa olevia. Näistä patologi saa arvokasta tietoa taudin kehittymisestä.

Vaihdevuosilääkkeiden lisäksi estrogeeniylimäärää koirilla voivat aiheuttaa myös munasarjaongelmat tai kohtukasvaimet narttukoirilla, sekä estrogeeniä tuottavat kiveskasvaimet uroskoirilla. Näissä sisäsyntyisissä tiloissa karvattomuus on tyypillisesti molemminpuolista ja symmetristä.

Suurentunut sylkirauhanen – mitä ihmettä?

Sylkirauhaset, nuo leuanalaiset ja kaulan pienet pallukat, ovat yleensä harmittomia eikä niihin erityisemmin tule kiinnitettyä huomioita. Sylkirauhasetkin voivat kuitenkin sairastua. Tässä blogitekstissä käydään läpi sylkirauhasten yleisimpiä sairauksia.

Yleinen omistajan kertoma esitieto on kaulalle tai leuan alle ilmestynyt fluktuoiva tai kiinteä patti. Mikäli ei ole täysin selvää, että kyseessä on imusolmuke, kannattaa muutoksesta napata ohutneulanäyte. Jos näytteen saalis on limaista, sylkimäistä eritettä, on kohde-elin jo lähes varma. Osaava patologi pystyy näytteen perusteella arvioimaan taustalla olevaa sairausprosessia. Kyseessä voi olla:

  1. Sialoseele Sylkirauhastiehyen trauma voi johtaa tiehyen repeämiseen ja syljen vuotamiseen ympäröiviin pehmytkudoksiin. Vuotava sylki stimuloi ympärilleen lievän tulehduksen ja sidekudoskapselin, jolloin muodostuu sialoseele, syljen täyttämä pseudokysta. Tyypillisesti ihonalaiskudoksessa havaitaan aristamaton, fluktuoiva massa, joka voi sijaita missä tahansa leuan ja rintakehän välillä, useimmiten ventrolateraalisesti keskilinjasta. Kroonisessa muutoksessa sisältö voi kuivua ja tiivistyä, jolloin myös kysta muuttuu kiinteämmäksi. Ensisijainen hoito on kirurginen poisto.
  2. Sialoadeniitti Sylkirauhasen tulehdus on melko epätavallinen sairaus, joka tyypillisimmin esiintyy mandibulaarisessa rauhasessa. Yleensä taustalla on sylkirauhastiehyttä pitkin nouseva bakteeritulehdus, mutta myös veriteitse leviäminen tai paikallinen trauma ovat mahdollisia. Tulehtunut rauhanen on suurentunut ja aristava, ja sytologiassa nähdään tyypillisesti märkäinen tulehdus ja bakteereita. Kun tulehdus kroonistuu, rauhanen alkaa surkastua ja kutistua, varsinkin jos rauhastiehyt tukkeutuu tulehduksen seurauksena. Zygomatis-rauhasen tulehdus voi johtaa myös retrobulbaaripaiseen kehittymiseen.
  3. Kasvain Sylkirauhasen kasvaimet ovat harvinaisia kaikilla eläinlajeilla. Sairastuneet eläimet ovat yleensä vanhoja ja tavallisimmin kasvain kehittyy mandibulaariseen tai parotisrauhaseen. Koirilla 80 % kasvaimista on pahanlaatuisia, kissoilla jopa 90 %. Kissojen kasvaimet ovat myös käytökseltään aggressiivisempia. Yleisin kasvaintyyppi on adenokarsinooma. Kasvainsolut ovat usein tunnistettavissa sytologisesta näytteestä.
  4. Infarkti Sylkirauhasen infarkti kehittyy tyypillisesti mandibulaariseen rauhaseen ja voi johtaa osittaiseen tai koko rauhasen kuolioon. Kyseessä on rauhaskudoksen tarkkarajainen iskeeminen nekroosi, johon liittyy jäljelle jäävien tiehyeiden epiteelin metaplasiaa. Epiteelin metaplasian vuoksi muutos voidaan sekoittaa kasvaimeen. Sylkirauhasen infarktin tarkkaa syntysyytä ei tunneta, mutta taustalla on epäilty traumaattista tai immuunivälitteistä verisuonivauriota. Infarktiin voi liittyä ohimenevää kuumetta ja anoreksiaa.
  5. Canine necrotizing sialometaplasia Tässä harvinaisessa ja huonosti tunnetussa sairaudessa sylkirauhasen infarktiin liittyy voimakkaita yleisoireita, kuten erittäin kovaa kipua, rajua oksentelua, pahoinvointia ja kuolaamista. Sairaustapauksia on kuvattu eniten nuorilla pienillä terriereillä. Taustalla oleva prosessi on infarkti, mutta yleisoireiden vuoksi sairaus on haluttu erottaa ”tavallisesta” infarktista, vaikka histologiset muutokset ovat lähes identtiset. Vielä ei tiedetä, onko muutosten taustalla sama mekanismi. Sairauden ennuste on varauksellinen eikä rauhasten kirurginen poisto auta oireisiin.
  6. Muita syitä Vierasesineet tai striktuurat sylkirauhasen tiehyeissä, sylkikivet (sialoliitit), synnynnäiset kystat ym.

10 vinkkiä ihobiopsian ottamiseen

Ihobiopsian ottamisesta löytyy paljon eri ohjeita ja tekniikoita, joista osa on parempia kuin toiset. Koska ihobiopsia on usein erittäin hyödyllinen apukeino kliinikolle, olemme koonneet tähän muutamia hyödyllisiä ohjeita ja patologin näkökulmia biopsian ottoon liittyen.

  1. Ota näyte taudin aikaisessa vaiheessa, erityisesti jos epäilet vakavaa ihosairautta tai pahanlaatuista kasvainta. Samoin jos epäilet sairauden vaativan kortikosteroidihoitoa, ota näyte ennen lääkityksen aloittamista, sillä lääkitys voi peittää alleen ensisijaisen syyn. Ei kannata odottaa kunnes kaikki hoitovaihtoehdot on jo kokeiltu ja sekä eläinlääkäri että omistaja ovat turhautuneita. Ihobiopsia on toimenpiteenä helppo ja pienet haavat paranevat nopeasti, joten tartu rohkeasti stanssiin.
  2. Sytologia vai biopsia: Sytologia voi olla hyödyllinen nodulaarisissa ja kiinteissä muutoksissa, joissa muutos on selkeästi rajautunut ja kudoksesta irtoaa soluja. Sen sijaan sytologia on melko hyödytön epidermiksen tai dermiksen sairauksissa, joissa iho on epämääräisesti paksuuntunut, ulseroitunut tai rakkuloitunut. Näissä biopsia on ehdottomasti parempi.
  3. Keskeltä vai reunalta: Suurimmassa osassa muutoksista näyte kannattaa ottaa sen keskeltä, varsinkin jos käytät stanssia. Ulseroituneita ja pahasti rupeutuneita alueita kannattaa kuitenkin välttää, koska ulseraatiot näyttävät vain ulseraatioilta, joista harvoin voidaan päätellä diagnoosia. Sen sijaan ulseran tuore reuna saattaa ollakin jo hyödyllinen alue. Isoissa kasvaimissa keskiosa saattaa olla kuolioitunut ja siten huono näytteenottokohta. Kasvaimen reunoilta voidaan ottaa näyte kasvainsolukon kasvutavan arvioimiseksi.
  4. Stanssi- vai viiltobiopsia: Suurimmassa osassa tapauksista stanssibiopsia eli punch-biopsia on paras ja helpoin väline biopsian ottoon. Stanssilla otettaessa näytteeksi saadaan helposti epidermis ja dermis ja pinnallista nahanalaisrasvaa. Viiltobiopsiaa (wedge) kannattaa harkita esimerkiksi kasvaimissa tai syvissä ihonalaiskudoksen tulehduksissa, joissa näyte olisi hyvä saada ulottumaan riittävän syvälle. Myös kasvaimen reunaosia tutkittaessa riittävän pitkä viiltobiopsia on parempi tapa ottaa näyte kuin pyöreä stanssi.
  5. Yleistyneessä ihosairaudessa ota useita näytteitä. Iho on suuri elin, joten yksittäinen pieni 4 mm kokoinen pala ei välttämättä osu diagnostiseen kohtaan. Ota yleistyneissä ihosairauksissa vähintään 3 näytettä, suositus on 5 näytettä eri kohdista.
  6. Ota näytteitä eri ikäisistä muutoksista. Jos sairaudelle on tyypillistä ensin ilmestyvät papulat tai vesikkelit, ota näyte niistä. Sen lisäksi ota näyte jo vanhemmista leesioista. Osassa sairauksista diagnostiset muutokset esiintyvät vain tietyssä vaiheessa ja lisäksi eri vaiheen näytteiden avulla patologi voi arvioida sairauden etenemistä.
  7. Älä käytä karvanleikkuria ja älä pese rupia irti! Diagnostiset muutokset saattavat hävitä karvojen ajelun tai ihon pesun mukana. Tarvittaessa karvoja voi vähän lyhentää saksilla näytteenoton helpottamiseksi. Jos rupi irtoaa näytettä otettaessa, laita se silti mukaan purkkiin.
  8. Käsittele näytteitä hellästi. Älä puristele pinseteillä, käytä aina terävää terää ja aseta näytteet heti näytteenoton jälkeen formaliiniin.
  9. Erottele näytteet. Jos olet ottanut näytteitä eri näköisistä tai laatuisista muutoksista, laita näytteet eri purkkeihin. Patologin on mahdotonta tunnistaa formaliinissa fiksoituneista pienistä palasista alkuperäistä muutosta.
  10. Esitiedot ovat patologille olennaisia! Vaikka patologi tekeekin diagnoosin mikroskopiaan perustuen, joskus esitiedoissa voi piillä olennainen vihje. Käytä siis hetki esitietojen kirjaamiseen. Kerro patologille muutosten tarkka sijainti, oireiden kesto, taudin eteneminen, käytetyt hoidot ja niiden teho, sekä omat epäilysi ja kliiniset differentiaalidiagnoosit. Solumon sähköpostiin tai whatsappiin voi myös aina lähettää näytteisiin liittyviä valokuvia, joista patologi voi saada lisätietoa sairausprosessista.

Mikäli jokin jäi mietityttämään, ole yhteydessä meihin Solumossa, autamme mielellämme!

Lisää luettavaa: Better skin biopsies, maximize your diagnostic results

Kissojen ihon mastsolukasvainten luokittelu ja ennuste

Noin viidennes kissojen ihokasvaimista on mastsolukasvaimia, suurin osa hyvänlaatuisia. Osa kuitenkin käyttäytyy aggressiivisesti ja lähettää etäpesäkkeitä.

Veterinary Pathology –lehdessä julkaistiin hiljattain uusi tutkimus kissojen kutaanisten mastsolukasvainten luokittelusta. Kasvaimet luokiteltiin histologisesti hyvin ja huonosti erilaistuneisiin (low ja high grade). Yksi pahanlaatuisuuden piirre on kasvaimen yli 1,5 cm ylittävä koko, muut kriteerit perustuvat kasvaimen histologiseen tutkimukseen.

Low ja high grade -kasvainten ennuste erosi merkittävästi toisistaan: kissat, joilla oli kutaaninen high grade mastsolukasvain, elivät keskimäärin vuoden diagnoosin jälkeen. Suurin osa low grade mastsolukasvaimen omaavista kissoista oli elossa tutkimuksen lopussa, noin kolme vuotta diagnoosista.

Tutustu julkaisuun Sabattini and Bettini, Grading Cutaneous Mast Cell Tumors in Cats, Vet Path 2019 Vol 56, Issue 1 tai ole yhteydessä meihin Solumossa, kerromme mielellämme lisää histologisesta luokittelusta!